Oon nyt mietiskelly paljon sitä, että miten ihminen muuttuu. Ite, kun teini-iästä on pääsemässä (toivottavasti) , niin ihminen muuttuu kokoajan. Haluisin olla se sama ihminen, mikä olin vuos sitten. Ihmiset tykkäs musta sellaisena kun olin, omanlainen, vähän ehkä outo, mutta silti normaali.

Nykyään oon hirveen pinnallinen asioissa ja ihmiset on mun kavereita varmaan sen takia, että mun kautta tutustuis muihin ihmisiin, ketkä voi olla hyvän näköisiä. Näköjään olen kans ylimielinen, koska voin sanoa suoraan, etten pidä itteeni rumana. En tosin minään kummosena ylikauniinakaan, mutta normaali. Mutta silti. Nyt, kun oon muuttanut ajattelutyyliä, niin olen huomannut muutoksia paljon, miten ihmiset suhtautuu muhun.

Ennen jotkut pitivät mua tosi nastana tyyppinä ja jotkut aivan hanurista. Yritin tietenkin tasapainoittaa sitä, et molemmat pitäisi mua ihan ok:na. Muuttuminen johti siihen, että nää aikasemmat hanuri-ihmiset pitivät mua nastana ja toisinpäin. En tajua, miks ihmiset tuomitsee tollein ihmisen siitä että miten se sattuu hoitaa hommansa.

Onko kaikki ihmiset joka ikäluokissa tälläisiä, vai onko tää vaan joku "teinivaihe" , jota näkee vielä nuoressa aikuisiässä ?